Tuntuu turhalta, rikkinäinen ajatuksenjuoksu
Jos on jotain valaisevaa kommenttia tai auttavaa kättä tähän hätään, saa tästä ajatusryöpystä tulla keskustelemaankin... Mä oon väsynyt, taas. Ehkä syy miks nyt on taas tosi huono olla. Elämä on kauheen turhan kuuloista, eletään pieniä hetkiä varten. Muuten kaava on et opiskellaan et voidaan mennä töihin, kulutetaan ittemme loppuun töillä ja sit me kuollaan. Kuinka moni edes pääsee sinne eläkeikään asti? Ainoa hyvä aika elämässä nuoruuden lisäksi ja silloinkin ollaan vanhoja, raihnasia ja todennäköisesti köyhiä. Tää elämä ei oo elämisen arvoista. Ehkä matkan varrella tehään lapsi kärsimään tästä samasta kaavasta, lapsihan tuo jotain merkitystä elämään, lopulta sekin tosin turhaa. On vähän olo että seisoisin aavikon reunalla, kaikki merkkipaalut jotka häiritsivät näkemästä edessä ammottavaa tyhjyyttä on nyt ohitettu ja enää jäljellä on löytää työ ja päästä eläkkeelle tai kuolla. En kuitenkaan sanoisi olevani mitenkään itsetuhoinen, vähän surullinen ja yksinäinen vaan (tai ehkä ei niin