Tuntuu turhalta, rikkinäinen ajatuksenjuoksu

Jos on jotain valaisevaa kommenttia tai auttavaa kättä tähän hätään, saa tästä ajatusryöpystä tulla keskustelemaankin...

 Mä oon väsynyt, taas. Ehkä syy miks nyt on taas tosi huono olla. Elämä on kauheen turhan kuuloista, eletään pieniä hetkiä varten. Muuten kaava on et opiskellaan et voidaan mennä töihin, kulutetaan ittemme loppuun töillä ja sit me kuollaan. Kuinka moni edes pääsee sinne eläkeikään asti? Ainoa hyvä aika elämässä nuoruuden lisäksi ja silloinkin ollaan vanhoja, raihnasia ja todennäköisesti köyhiä. Tää elämä ei oo elämisen arvoista. Ehkä matkan varrella tehään lapsi kärsimään tästä samasta kaavasta, lapsihan tuo jotain merkitystä elämään, lopulta sekin tosin turhaa.

On vähän olo että seisoisin aavikon reunalla, kaikki merkkipaalut jotka häiritsivät näkemästä edessä ammottavaa tyhjyyttä on nyt ohitettu ja enää jäljellä on löytää työ ja päästä eläkkeelle tai kuolla.

En kuitenkaan sanoisi olevani mitenkään itsetuhoinen, vähän surullinen ja yksinäinen vaan (tai ehkä ei niin vähääkään) ja hukassa. Sitä enemmän kuin muuta. Hukassa sen suhteen, kuka haluan olla, mistä pidän tai en pidä. Koska töihin on pakko mennä, haluan jonkun itselleni kevyen ja kiinnostavan työn. Haasteena vaan tosiaan se, etten tiedä mistä pidän. Yritin eräänä hyvänä päivänä miettiä tätä, enkä silloinkaan keksinyt, olen umpikuja. 

Tämänkin hetken tilanne on vaikea, en saa edistettyä kouluhommia kun ne eivät kiinnosta tarpeeksi. Voinko syyttää ADD:ta tästä? Tuijotin eräänkin kurssin tehtävänantoa tänään monia kymmeniä minuutteja enkä saanut aikaiseksi edes avata word-tiedostoa. Pohdin pääaineen vaihtoa, mutta tähän ongelmaan se ei ole ratkaisu, sillä samat kurssit ovat pakollisena toisessakin pääaineessa. Mietin kokonaan yliopiston vaihtoa, luonnontieteiden puolella opiskelua, mutta luulen etten lopulta pärjäisi sielläkään. Tämän ajatuksen takana en tosin itse alunperin ollut, joku muu sanoi näin minulle eli olenko vain alkanut uskomaan väärin? Mietin myös taiteiden tiedekuntaa omassa yliopistossani, mutta mitä minä sillä tutkinnolla tekisin? Taiteellisena ihmisenä kiinnostavuuden kannalta ehkä paras vaihtoehto, mutta siihen liittyy niin paljon epävarmuutta työllistymisen ja vaihtoehtotjen kannalta, enkä jaksa ottaa siitäkään selvää koska se ei millään tavalla ole tämän hetken prioriteettilistalla edes kymmenen kärjessä. Kuten totesin, en onnistu pääsemään edes käynnissä olevien kurssieni tehtävänantoja pidemmälle.