Minun vai jonkun muun?
Sen lisäksi, että olen kadottanut läsnäolon tunteeni, olen kadottanut myös unelmani. Olen kadottanut syyn pitkälle haahuilulleni, olen kadottanut itseni. Muiden unelmia tavoittelemalla pääsee pitkälle, mutta omia unelmia luomalla pääsee perille. Mitä minä haluan ja mistä edes pidän? Mistä innostun ja mikä saa minut hymyilemään? Tai mikä sai minut aikanaan hymyilemään? Jatkona ajatuksenvirrasta Terveyskapina-julkaisun lopusta, jossa lähdin miettimään, miten paljon olen elänyt muiden ajatusten ja toiveiden mukaan. Olenko kuunnellut itseäni ollenkaan? Kunnianhimoa nyt ainakin on kuultu kun yliopistoon tosiaan päädyin. Joskus yllytyshullu ei ehkä olekaan niin hullu kuin sana antaa olettaa, vaan ehkä tällainen henkilö ei ajattele kaikella teholla vaan antaa osan päätöksenteon tuskasta muille ensinnäkin päästäkseen tietyllä tavalla helpommalla, mutta lisäksi saadakseen huomiota ja ehkä myös tietynlaista tunnustusta. Toisaalta ehkä yllytyshulluutta ei voikaan liittää tähän tilanteeseen, sillä