Kehonkuva ja terveyskapina

Hei taas, epäsäännöllinen julkaisurytmi jatkuu, tällä kertaa sukelletaan hieman ihoni alle, ruokasuhteen ja kehonkuvan pariin.

Vuosia ja vuosia olen ajatellut olevani lihava. Ja niin kauan kuin muistan, eräs läheiseni (harrastaa dieettejä silloin tällöin) on ollut samaa mieltä itsestään ja toisinaan myös minusta. Pitkään olin oikeasti ihan normaalin kokoinen, mutta jossain vaiheessa kontrolli on menetetty, sillä en ikinä ole ollut niin painava, kuin nyt keväällä. Jos ihan kiloista puhutaan niin käänteentekevänä hetkenä oli se, kun astuin eräs keväinen päivä vaa'alle joka kehtasi ilmoittaa painokseni 80kg. Siinä oli taustalla edellisen päivän buffet-ravintolaillallinen, mutta säikäyttihän se silti.
Palataan aikaan pari vuotta sitten, jolloin vahdin hyvin tarkkaan mitä syön, jotta mahdun wanhojentanssimekkooni, tällöin painoin 65kg ja tällöinkin ajattelin olevani lihava. Tällä hetkellä mietityttääkin, olinko ennen sitä painanut jo pitkäänkin tuon verran vai oliko sitä varten tehty joku kuuri (ei olisi kovin epätyypillistä sillä meidän taloudessa kaikennäköiset dieetit olivat arkipäivää). Sen tiedän, että kun mennään vielä kauemmas, yläasteaikoihini asti, en syönyt koulussa monestikaan ollenkaan lämmintä ruokaa. Nautin ehkä leivän välipalaksi iltapäivällä jos sattui olemaan pitkä päivä. Muistan myös kieltäytyneeni ajoittain kotiruoasta ja tämän kaiken tuloksena painoa olikin vain noin 55kg. Pituiselleni vielä ihan hyvä jos ei huomioi lihasmassan määrää. (BMI:ssähän sitä ei koskaan huomioida) Olen aina ollut vahva ja lihaksikas ja minulla on aina ollut kokooni nähden suuret rinnat ja luulen näillä olevan jotain tekemistä kehonkuvani vääristymisen kanssa. Etenkin nyt jälkikäteen Wanhojen kuvia katsoessa rintojen koko korostuu, sillä muuten olin keholtani jopa hoikahko. En vain nähnyt sitä silloin. Palataan hieman nykypäivään: aloitin juuri yliopiston kaukana kotoa ja vasta nyt parin viimeisen viikon aikana olen alkanut pohtimaan muitakin syitä kehonkuvani vääristymiselle.

Onko taustalla kotikasvatuksessa vahingossa tai tahallaan painotettu jatkuva dieettailu ja painon vahtaaminen? Voiko olla, että kaikki ne maininnat ja selostukset terveydestä ja terveellisistä ruuista ja tavoista ovat syöpyneet niin syvälle ytimeen, että niistä on tullut jopa haitallista? Niinhän sitä tavataan sanoa, että tieto lisää tuskaa, enkä todella lähde väittämään vastaan. Mitä enemmän minulle on lässytetty terveys-sitä ja terveys-tätä, sitä ahdistuneempi mieleni on ja sitä surullisempana katson aina vain paisuvaa olemustani peilissä, sillä en ole kaikkia terveellisiä ohjeita noudattanut. En muista milloin terveysvalistus on vihdoin mennyt niin syvälle päähäni, että vikojen havainnointi ja korjausyritykset alkoivat olemaan jo itselähtöisiä. Joskus olin karkkilakossa, välillä välttelin kaikkea makeaa. Ja myöhemmin myös kaikkea ruokaa kun mikään ei tuntunut toimivan painon pudotukseen.
Joskus pelkkien terveellisten valintojen tekeminen käy ihan liian raskaaksi. Joskus standardisoidut terveelliset mallit, kuten ruokarytmi ja lautasmalli eivät vain toimi joillekin yksilöille. Ja joskus on jätetty mainitsematta oleellisista asioista, kuten annoskoosta, josta kaikki omat painonhallintaongelmani todennäköisesti ovat lähtöisin. Puoli lautasellista salaattia yritettiin mahduttaa täydelle lautaselle lämmintä ruokaa, kun kukaan ei muistanut kertoa, että se tarkoittaa myös lämpimän ruuan osuuden vähentämistä. Etenkin armeijan alussa (koulun linjastoruokailuista oli jo hetki) oli todella vaikeaa kontrolloida omia ruokamääriä ja koota lautasesta täyttävä muttei ylitäyttävä. Nuorena opittua sekin, ettei otettua ruokaa saa jättää lautaselle.

Jossain vaiheessa, kuten jo mainitsinkin, luovutin täydellisen "terveellisen ruokailun" kanssa ja lopetin syömisen osittain tai kokonaan. Lukiossa löysin netistä kalorilaskurin ja aloin seuraamaan kaloreitakin, tosin vain ajoittain parin kuukauden pätkiä sillä pitkäjänteisyys siihen loppui kesken. Lukion aikana muutin myös omilleni ja yritin edelleen pudottaa painoa sieltä 65kg:sta (joka muuten lasketaan siis jo normaalipainoiseksi tapauksessani) erilaisilla dieeteillä. Smoothiedieetti - tein pahanmakuisia smoothieita eikä mitään kiinteää saanut syödä. Superdieetti - ns. salirotan dieetti, paljon maitorahkaa, kanaa ja riisiä, mutta tätä en onnistunut seuraamaan annoskokojen takia. Kävin tuon dieetin johdosta salillakin kolmesta neljään kertaan viikossa. Vielä yksi mainittava dieetti oli paastodieetti - pari päivää syömättä, viikko normaalisti ja sama uudelleen. Kokeilin kaikkea epäonnistuen aina pienesti ja lopulta luovuttaen kaikkien kohdalla.

Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin... Välissä on ollut työskentelyä pikaruokaravintoloissa, armeijan käyminen ja työskenteleminen päiväkodeissa, enkä missään ole löytänyt sellaista "täydellistä" ruokasuhdetta. On aika kokeilla jotain uutta, jotain itselleni hieman poikkeavaa. Noin yleisesti viimeisen 5-7 vuoden ajan olen paria poikkeuksellista viikkoa tai kuukautta lukuunottamatta minimoinut karkin määrän, pikaruokien määrän ja leivosten määrän. Myös pikaruokia olen vältellyt tuona aikana urakalla, huomioimatta pätkiä jolloin olin töissä pikaruokaravintolassa. (Olen hyvä unohtamaan asioita ja yksi yleisimmin unohtunut asia oli eväät, tuli ongelmaksi myös päiväkodissa, jossa lounas koostui taas liian kevyestä ruuasta, eikä sitä riittänyt täyttämään aikuisen vatsaa. Lounaan pitäisi käsitykseni mukaan olla päivän raskain ateria.)
Nyt lisään välttelylistalle iltasyömisen, sillä yöllä keho ei tarvitse niin paljoa energiaa kuin päivällä. Viimeinen ateriani onkin nykyään 16-17 aikaan jotta keho ehtii sulatella ruokaa vielä hereillä ollessani ja jotta keho ehtii "puhdistautua" illan ja yön aikana. Tähän sain idean eräältä tutultani kenen vatsa menee sekaisin suunnilleen kaikesta. Hänellä lisäsyynä minipaastoon on tietysti se, ettei yöllä tarvitse herätä vessaan kun vatsassa ei ole mitään sekoittamassa sitä.
Rajoitin myös toistaiseksi päiväkohtaisen kalorimääräni tuhanteen, mutta toteutan tätä noin 200kcal joustolla sillä joka päivä ei ole vaihtoehtoja toteuttaa juuri niin kuin itse haluaisi. Toisaalta saattaa kuulostaa rajulta, mutta toisaalta laskennallinen on aina laskennallinen. Lisäksi laskennat perustuvat suurelta osalta arvioon ruuan massasta, joten se ei ole edes täysin paikkaansapitävä.
Toinen muutos tässä kokeilussa on "snäkkäilyn" salliminen itselleni, mutta välipalojen tulee olla terveellisiä, esimerkiksi tomaattia, kurkkua, paprikaa tai porkkanaa. Tämä hullutus on saanut alkunsa uudesta ravintosuosituksesta, jossa suositellaan vähentämään punaisen lihan käyttöä ja painottamaan ja lisäämään kasviksia. En olisi varmaan edes lukenut tästä, mutta aiemmin mainittu dieettailijaläheiseni käy työssään kaikkenlaisia suosituksia ja tutkimuksia läpi.
Tänään tuli viikko täyteen uutta ruokavaliotani ja jo tässä ajassa aamupainosta on lähtenyt melkein kilo pois. Tällä kertaa olen yrittänyt panostaa kestäviin muutoksiin ruokavaliossani, yrittänyt löytää jotain mitä voin toteuttaa vielä kolmenkin kuukauden päästä. Jotain, jonka kanssa ei tarvitsisi luovuttaa. Sallin myös ajoittaisen herkuttelun, kalorimäärän sallimissa rajoissa.

Tämän kaiken purettuani huomaan itsekin syyllistyneeni jojoiluun, toistuviin yrityksiin laihduttaa ja toistuviin lakkojen rikkomisiin. Näen enemmän mahdollisia syitä sille, miksi päädyin nykyiseen tilanteeseeni. Itsenäistyminen ja sen stressaaminen, elämänmuutokset ja niistä stressaaminen. Muutokset ruoan valmistajissa: kouluruoka, vanhempieni/itseni/kämppikseni tekemä kotiruoka, Leijona catering, sukulaiset kenen luona käyn jopa kuukauden pätkiä... Mielialan muutokset, nuoruuden kapina, kaiken oppimani "terveellisen" vastustaminen. Vapauden opettelu, eli kun sain itse ostaa omilla rahoillani mitä haluan. Selittäviä tekijöitä on paljon, eikä mikään dieetti olisi voinut kaikilta noilta pelastaa. Ongelman pohja on ympäristössä ja itsekontrollissa. Monen muun ihmisen tavoin tunnun syövän stressiini ja pahaan olooni ja huomasin sen tänäänkin, sillä heti turhauduttuani kipitin jääkaapille etsien jotain makeaa, mielellään suklaata.

Terveys ja painonhallinta ovat niin syvällä minussa, että tuskin koskaan pääsen niistä tai niiden aiheuttamasta stressistä irti. Kiitos kotikasvatukseni. Toisaalta tuo samainen kasvatus on antanut työkaluja siihen, mitä voin tehdä terveyteni ja painonhallinnan eteen. Olen saanut kotona aina suht terveellistä ruokaa ja olen oppinut laittamaan sitä itsekin. Olen oppinut metsästämään kaupan hyllyltä vähärasvaisimmat ja kuitupitoisimmat tuotteet. (Toisaalta rasvaiset tuotteet saattavat olla pitkälle prosessoituja, mutta sen vaikutuksesta tuotteen terveellisyyteen en ole perehtynyt.) Olen terveellisen ruokakasvatuksen lisäksi saanut aina kannustusta urheiluun ja kaikkea olen saanut kokeilla mitä ikinä olenkaan keksinyt haluavani kokeilla. Voimistelua, sirkusta, partiota, sählyä, hiihtoa, uintia, jalkapalloa, lentopalloa... lista jatkuisi vaikka ja kuinka pitkään. Vasta myöhemmin elämässä, ehkä lukiossa, tästäkin tuli stressitekijä. Lenkkeillä pitäs ja salilla käydä, molempia nelisen kertaa viikossa, muut harrastukset ja koulut siihen päälle. Ei ihmekään jos jossain vaiheessa olen kapinoinut näitä opittuja malleja vastaan.

-Aro

Tämän päivän ja parin viime viikon teemana on vähän ollut eräänlainen herääminen. Olen huomannut olleeni liian altis muiden vaikutuksille, kuuntelevani liian paljon muita. Yliopistokin jonka aloitin on tulosta tästä. Sukulaiseni isän puolelta ovat aina toivoneet minua pohjoiseen takaisin (aina olen kyllä halunnutkin) ja sukulaiseni äidin puolelta ovat aina toivoneet minun menevän yliopistoon. Jos olisin kuunnellut itseäni lukion viimeisenä vuonna, olisin nyt Jyväskylässä opiskelemassa tradenomiksi Tiimiakatemiassa, sain kerran jo hyväksymiskirjeenkin sinne. Jos olisin kuunnellut itseäni tämän vuoden alussa, olisin nyt Turun yliopistossa lukemassa fysiikkaa. Mutta ei, kuuntelin muita jotka sanoivat "se on liian kaukana" ja "se on liian haastavaa" ja että "et sä pärjää siellä" mutta nyt olen hereillä, enkä tiedä mitä tehdä asialle. Kasvatustieteet Rovaniemellä ei todellakaan ole se mistä itse olisin haaveillut, portti yliopistoon oli auki täällä. Nyt kohti alanvaihtoa? Mahdollisesti myös kaupungin vaihtoa?