Kyllä

"Lähetäänkö burgerille?"
Olin ajatellut lukevani ranskaa tai hyppiväni hyppynaruilla, mutta jokin luonnossani repii sanat suustani. Suostun, vaikken haluaisikaan. Suostun, vaikka voisin saada elämääni edistystä aikaan.
Pidän hauskaa, autossa matkalla ei-mihinkään ympäri kaupunkia kaverit kyydissä. Ja niin, taas yksi päivä poltettu nauraen.

Terve. Olen 18-vuotias lapsi, jonka perusperiaatteena on jo muutaman vuoden ajan ollut, että kaikelle pitää sanoa "kyllä". Esimerkiksi uusille mahdollisuuksille, ideoille ja ihmisille, mutta myös tutuille ideoille ja ihmisille. Kuvailemani tapaus on toistunut monia monia kertoja, eikä kerrat tunnu koskaan loppuvan. "Burgerireissuilta" palataan aina vähän ennen keskiyötä, vatsalihakset kipeänä nauramisesta ja kurkku käheänä huutamisesta. Itse saan kotona tästä noottia aina vähän enemmän kuin muut kaverini, sillä asun vielä perheeni kanssa ja koiramme herättää koko talon, kun ovi käy. 

Periaatteeni on ollut hyväksi mielelleni, se piti minut pinnalla, kun elämä oli raskaimmillaan. Olin menettänyt jotain suurta, eikä mikään koskaan tulisi korvaamaan sitä kokonaan. Sanoin kyllä, kun yläasteella nuorisovaltuusto esiteltiin minulle. Sanoin kyllä, kun minua pyydettiin mukaan seurakunnan nuorisotoimintaan. Sain paljon uusia tuttavuuksia, jopa pari kaveria - myöhemmin jopa ystävää. Kaikki se tekeminen, mihin nuorisovaltuuston ja seurakunnan puolesta päädyin täytti sen aukon, mitä menetykseni oli jättänyt. Kaikki ne ihmiset muistuttivat minua siitä, etten ollut menettänyt kaikkea, vain suuren osan itsestäni. Vuosien vieriessä, olen pikkuhiljaa kasvanut vahvemmaksi ja varmemmaksi. Olen uudestaan löytänyt itseni ja nyt olen vihdoin valmis opettelemaan sanan "ei".

Miksi ei? Koska olen kyllästynyt tuhlaamaan aikaani toistuvasti asioihin, joista en hyödy tai nauti. En halua enää väsyttää itseäni sellaisella tekemisellä. Haluan nauttia elämisestä ja kerryttää kerrottavien tarinoiden varastoani.
Eikä ei:n sanominen automaattisesti tarkoita kielteistä suhtautumista kaikkeen. Aina tulee uusia mahdollisuuksia, ihmisiä ja ideoita, joille sanoa kyllä. Ja kun on tarpeeksi pitkään ollut erossa epämieluisasta ihmisestä tai tekemisestä, voi se taas kerran ollakin mieluisa. Edelleen kaikelle, mikä ei kuulosta itselle täysin vastenmieliseltä ja kulutetulta kannattaa sanoa kyllä.

Kokeilkaa siis sanoa kyllä. Sanokaa se kaikelle, sillä mikä tahansa mitä maailma voi tarjota teille tekee elämästä mielenkiintoista. Yksi sana voi auttaa kiipeämään valtavien vuorien päälle ja pysymään siellä. Sano kyllä ja kohta huomaat katsovasi elämää ihan eri linssin lävitse.

-Aro